Englannintunti oli juuri päättymässä kun sain viestin
"Onko sulla kiire kotiin?"
vastasin:
"Ei ole kiire"
"kahville?"
"Sopii, minne mennään?"
"Rantaan?"
Ystäväni haki minut Unioninkadulta jossa Englanninkurssi oli. Päätimme mennä kahville Cafe Ursulaan merenrantaan. Meillä oli kesännautintalistalla käyminen erikoiskahvilla hyvässä seurassa hyvässä kahvilassa. Tämä osui siis ihan nappiin. Ystäväni otti haudutetun teen ja minä Latten. Siinä jutellessamme aurinkokin tuli pilvien seasta näkyviin. Maisema oli komeannäköinen kun meri oli tumma ja aurinko valaisi kauniisti Suomenlinnan rannassa olevat keltaiset talot. Lenkkeilijöitä meni kahvilan ohi lähes tasaisena virtana.
Juotuamme kahvit ja teet lähdimme pienelle kävelylle. Kävelimme Itäistä Puistotietä ja ohitimme Yhdysvaltain, Britannian, Viron, Alankomaiden, Italian ja Brasilian lähetystöt. Käännyimme sitten Puistotielle jossa oli vielä Turkin lähetystö. Aikamoiset erot USA:n ja Turkin lähetyston turvajärjestelyissä. USA:an lähetystöön tuskin pääsee ajamaan edes taistelupanssarivaunulla, sen verran on ajoesteitä luiskalla joka vie kellarin autotalliin metalliaiden lisäksi. Turkin lähetystöä ei ole aidattu ollenkaan. Kävelimme sitten Neitsytpolkua pitkin rantaan ja siitä kävelytietä rannan viertä Mattolaiturin ohi ja siitä nousimme Ehrenströmintielle ja siitä Ursulan parkkipaikalle. Reitillä oli hienoja taloja ja pihoja. Sekä isoja mersuja sen verran etten ole aiemmin sellaista määrää niitä nähnyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti